Sosiaalisessa mediassahan on tärkeää se, mitä muut ajattelevat ja mitä omiin kuviin ja päivityksiin kommentoidaan. Sen takia tehdään päivityksiä, että halutaan jonkin näköisiä reaktioita ihmisiltä. Sehän on selvää. Toinen juttu on kuitenkin se, kuinka osataan ottaa vastaan se kaikki mitä mieltä nämä ihmiset sitten ovat. Onko kommentit haluttuja, vai yllätävätkö ne suoruudellaan tai negatiivisuudellaan? Sosiaalinen media voi pahimmillaan olla epävarmalle ihmiselle todella ahdistava ja ainoa oikean totuuden lähde. Valitettavasti.
Sanaton ja kasvoton viestintä ihmisten välillä, johtaa myös usein turhiin väärinkäsityksiin. Äänen paino, ilmeet ja eleet kun jäävät pois, ei lauseesta voi aina tunnistaa sen oikeaa luonnetta (ai onko mulle käynyt näin? ;D).
Välillä sitä kuvittelee, että "olipas julma kommentti", vaikka kyseessä onkin pieni vitsi. Sähköposti, naamakirja, tekstiviestit yms. saavat helposti aikaan ihmisissä turhia luuloja ja riitoja asioista, jotka vain on käsitetty väärin. Ja tavallisestihan tältä "julmalta kommentoijalta" ei kysytä suoraan, mitä hän tarkoitti, vaan asiaa spekuloidaan suurella kaveriporukalla, kunnes juttu paisuu naurettavaksi.
No juu, onhan somessa sitten ne hymiöt, mutta ehkä en edes yritä ymmärtää niiden kaikkien merkityksiä. Hymy on hymy ja thäts it!:)
Samoin kun LOL:it, LAB:t, FC:t ynnä muut sellaiset, en ymmärrä!
(Jos kiinnostuit uudenajan morsetuksesta niin täältä löytyy ainakin kattava lista koodeista:
http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/news-lyhenteet.html )
Itseasiassa aikas hauskoja :D LOFLOL
En lupaa muistaa näitä ulkoa, mutta voisin tallentaa varmuuden vuoksi listan tuonne suosikkeihin..
Eksyin aiheesta...
Sosiaalinen media ei ole ainoa missä asiat esitetään tai ymmärretään väärin. Monesti syyllistytään siihen, että haetaan tukea omille kommenteille isossa porukassa, jolloin kritiikki tuntuu varmasti pahalta sen saajasta. Ei se voi kenestäkään olla mukava tilanne kuunnella negatiivista (rakentavaa) palautetta itsestä ison porukan edessä, ellei nyt sitten ole kysessä joku sovittu palautetuokio. Väkisinkin ihminen kääntyy puolustuskannalle, vaikka kritiikissä olisikin perää. Lisäksi asiat tupataan esittää hyökkäävään tai vittuilevaan sävyyn mukavan ja ystävällisen jutustelun sijaan.
No joka tapauksessa, välillä sitä yllättyy positiivisestikin tässä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja niin kävi eilen.
Hieman pohjustaakseni: minähän olen esiintyjä ja en pysty millään tavalla hallinnoimaan sitä, minkälaisia, tai sitä, kuka, minusta julkaisee kuvia esiintymistilanteista. Samba-asu, sambaaja ja sambaharrastus herättävät ihmisissä monenlaisia mielipiteitä. Välillä sitä näyttää paremmalta niissä kuvissa, välillä vähän huonommalta, mutta olen mielestäni aina kantanut harrastustani ja itseäni ylpeydellä. Siitä huolimatta, että välillä kuvat (ja kommnetit) ovat aika kaameita, koitan ottaa kritiikin hyvin vastaan.
Mielestäni Nätti Tyttö on itsevarma. EI itseriittoinen, pöyhkeä, itserakas tai itsekäs, vaan itsevarma. Hyvin itsensä tunteva ihminen pystyy myös ottamaan kritiikkiä paremmin vastaan ja määrittelemään fiksusti sen, kenen kommentit ovat asiallisia ja kenen ei.
Eilen siis eräs naamakirja ystäväni oli kommentoinut kuvaa minusta samba-asussani mielestäni hieman moniulotteisella kommentilla, jota jäin heti pohtimaan. Tämän ystävän kanssa kun emme ole kauheasti tekemisissä, ainoastaan harrastuksemme kautta. Kommentoin sitten myös kuvaa pilke silmäkulmassa, että mitä hän mahtaa tarkoittaa. Ei kulunut kauaa aikaa, kun ystävä laittaa minulle yksityisviestiä ja kommentoi kuvassa ollutta pukuani. Hän ei ollut täysin pitänyt siitä ja halusi tuoda mielipiteensä esille. Ensin olin hieman hämmentynyt, mutta oikeastaa hyvin kiitollinen, että hän lähestyy minua näin, kaksinkesken, eikä jatka kommentointia kuvaan, josta muutkin pääsisivät keskustelun lukemaan.
Keskustelu alkoi rullata välillämme hyvin jouhevasti ja tuttavallisesti ja hymiöitä sateli. En ollut ollenkaan loukkaantunut hänen kommenteistaan, vaan otin ne ilolla vastaan ja lupasin pohtia parannusehdotuksia pukuni suhteen. Hän oli myös sitä mieltä että puvussa on oltava hyvä olla ja se tulee kantaa ylpeydellä. Tähän vastasin että olen samaa mieltä ja että minulla ei ole koskaan ollut puvuissani epämukava olo (paitsi sillon kun ovat hajonneet) Lopuksi toivoteltiin hyvät viikonloput. Mulle tuli todella hyvä mieli ja ajattelin, että miksi emme kaikki uskalla toimia samoin. Asiat voi todellakin esittää niin monella tapaa. Ja saimpa kipinän kunnostaa ja tuunata pukuani.Hiukkasen lisää malttia ja ajatusta ja vaikka se vanha kunnon kymmeneen laskeminen ennen kuin möläyttää päänsä tyhjäksi niin eiköhän täällä ole monta iloisempaa minää:) (Ohje siis myös minulle)
Kiitokset ystävälle, joka oli tämänpäiväisen blogitekstini innoittaja. Kunnioitettavaa toimintaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti