HAASTE - Kulutuskäyttäytyminen uusiksi!

Rahankäyttö on asia, joka on aina muodissa, tavalla tai toisella. Itse olen rahankäytön suhteen todella huono esimerkki ja haluan tehdä parannuksen.
Viikko tai kaksi ennen palkkapäivää auton bensavalo palaa joka päivä ja lounaslistalta ei löydy kuin nuudeleita. Miksi mä haluan elää näin? Koska on ihanaa päästä palkkapäivänä tuhlaamaan johonkin ihanaan vaatteeseen, koruun, ravintolaan jne.
Nyky-yhteiskunta on todella materialistinen ja siihen minäkin olen kasvanut. Vaikka yritän todistella itselleni usein, että "ÄLÄ OSTA SITÄ! Tarviiks sää sen oikeesti?", voittaa kuitenkin ajatus uudesta paidasta ja se hetkellinen mielihyvä minkä se tuo mukanaan. Toisaalta puolustelen tuhlaustani myös sillä, että työssäni minulla tulee olla trendikkäät vaatteet kauden uusien kenkien kera.
Mielestäni naisena saan hemmotella itseäni (ja minua saa hemmotella;), mutta jokapäiväinen hemmottelu, onhan se älytöntä.Vähemmälläkin selviäisi.
SIKSI haastan itseni seuraamaan rahan käyttöäni ja hallinnoimaan sitä paremmin.

Hajonneet lempikellot (River Island, ASOS, Gina Tricot)

Ensimmäinen ajatus ja teko -"Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa"
 Tämähän on aivan totta. Vaikka mulla on kaapissani majaillut triljoonat kengät, on siellä edelleen yhdet kuusi vuotta vanhat ehjät nahkasaappaat, joita käytän edelleen. Tuona aikana on taas monet keinonahka ja tekstiili kengät lentäneet roskiin jo puolen vuoden käytön jälkeen. Samoin on käynyt keinonahkaisten ja nahkaisten laukkujen kanssa. Moni keinonahkainen on sanonut itsensä irti sinä aikana kun nahkainen Marimekon minimatkuri on palvellut jo usean vuoden.

Pysähtyneet koneistot, kulunut metallipinta, rikkoutunut lasi ja
irronneet strassit ovat ikäviä kolhuja joita "halppis" kellot
ovat kokeneet.

Hinnaltaan 20- 30€ kelloja on rikkoutunut 3 kappaletta n. vuoden käytön jälkeen. Patterit loppuneet samantien tai kello  muuten vain lakkanut toimimasta. Olen myös melko nopea liikkeistäni ja kellojen lasit kolisee kokoajan
pöydänkulmiin tms.
Yhteen lemppariin vaihdatin uuden lasin rikkoutuneen tilalle.
Kellon hinta oli 25€, uuden lasin 30€.
Nyt olen panostanut (ja saanut lahjaksi) kunnon merkkikelloihin, sillä käytän kelloa joka päivä. Vaikka kello maksaisi 200 - 300€ tulen sitä todennäköisesti käyttämään useamman vuoden, joka päivä. Tyyriimpien kellojen lasit ovat kestäneet todella hyvin minunkin käytössä. Edelleen jokapäiväisessä käytössä kulkee mm. Michael Kors:in valkoinen kello, jonka olen saanut syntymäpäivälahjaksi kaksi vuotta sitten.

Viimeisin ostokseni on Marc by Marc Jacobs:in kulta-sininen nahkahihnainen kello, jonka ostin kultasävyisen kellon tarpeessa (kultaiset yksityiskohdat ovat 2013 syksyn juttu). Kello löytyi nettikauppa ASOS.com:in alesta ja suojasin nahkahihnan heti nahanhoitoaineella. Se on vuorotellut kellovuoroja Michaelin kanssa nyt joka päivä.                                    
Jatkossa pyrin panostamaan laatuun ja ajattomuuteen. Näin suosikkeja voi käyttää joka päivä, monta vuotta.

Uusi suosikki, Marc by Marc Jacobs kello. Löytö ASOS:com:in alesta.

Toinen ajatus ja teko - Huolla ja päivitä vanhat suosikit, ennen kuin ostat uutta
Vanhat vaatteet, kengät, laukut, takit ja esim. kellot kannattaa koittaa kunnostaa ennen pois heittämistä. Vaatteista reikien parsiminen tai vanhojen kenkien suutarille vienti, on paljon fiksumpaa kuin uusien ostaminen. Eikö olekin mukavampi työllistää oman pitäjän suutaria ja saada ne suosikkikengät takaisin käyttöön, kuin hakea pakosta tilin viimeisillä rahoilla muoviset yhden kauden kestävät kengät?! Minusta ainakin on.

Kenkärasva on pintanahkaisen kengän vartalovoide.

Kenkien kunnostus on myös helppoa ja pienellä vaivalla saa nahkakengistä taas kuin uudet. Nappaa kenkienhoitoainepurnukat ja kengät olohuoneen lattialle, kun seuraat suosikkisarjaasi, ja huolla kengät siinä samalla. Vanhat "tylsät" ja simppelit nahkanilkkurit päivität tähän kauteen vaikka kieputtamalla kapean niittivyön tai kaulakorun koristeeksi kengän ympärille.
MUISTA myös suojata uudet kengät hyvin. Ennaltaehkäisy on se paras tapa!
Lisää nahkatuotteiden suojaamisesta ja huollosta myöhemmässä postauksessa.

Kolmas ajatus ja teko - Tee itse!
Monesti tulen ihastelleeksi kaupoissa koruja ja asusteita, jotka olisi helppo tehdä itse. Vaikka aika on rahaa, olen päättänyt priorisoida aikani niin, että ehtisin näpertelemään koruja ja vaatteita enemmän itse. Trikoo maxihameet ja -mekot on helppo surauttaa kaverin saumurilla ja nahasta osaan tehdä melkein mitä vain, kunhan priorisoin aikani ja otan niskasta kiinni. Ja ajatus siitä että minulla on uniikkeja vaatekappaleita ja koruja ylläni, on minusta ihana. Ja saanpahan juuri sellaisia kuin haluan. Lyön vetoa, että jos olen huolellinen ja valitsen materiaalit hyvin, saan näistä muotikappaleista huomattavasti laadukkaampia kuin mitä suurimmat muotiketjut tarjoavat.

Itsetehdyt maxihameet. Hameiden kaavat piirretty valmiista maksihameesta. Valkoinen rimpsumaxi oli viime kesän ehdoton suosikki.

Neljäs ajatus ja teko - Rahankäytön seuranta
Ystäväni kertoi jokin aikaa sitten pitävänsä exeliä rahan käytöstään. Vaikka ajatus tuntui alkuun hieman oudolta ja pelottavalta, päätin kuitenkin kokeilla, exeliä kun käytän töissä lähes päivittäin. Nyt on exel käytössä joka päivä. Kuitit säästän aina, että voin sitten merkata summat exeliin.
Tää on huikea tapa myös moralisoida omaa itseä kun exelistä näkee kuinka paljon rahaa menee kuukaudessa mihinkäkin kategoriaan. Exelin voi luoda omille näkemyksilleen parhaaksi mahdolliseksi ja esim. herkku-sektorin voi vaikka muokata punaiseksi;) Jos olet samanlainen tuhluri kuin minä, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Tässä vaalean vihreällä tulot ja vaaleanpunaisella menot. Toim. huom. taulukko on mielivaltaisesti tehty, eikä se liity kirjoittajan kulutukseen ;)

Ajatuksista tekoihin!

NÄPERTELYÄ - Nahkakorvikset

Bongasin viime vuoden puolella Elle-lehdestä ihanat nahkaiset korvikset ja halusin sellaiset heti itselleni.

Korvisten idea on peräisin Elle-lehden jutusta. Numero Tammikuu/2012

Minulla on ollut pitkään periaate, että jos himoitsen kaupassa jotakin korua ja asustetta, en saa ostaa sitä, jos on mahdollisuus, että osaisin tehdä sellaisen itse. Aika vaan puuttuu usein tähän ajatukseen ja pilaa kaiken.
Näiden korvisten kohdalla tosin ei ollut houkutusta ostaa niitä, sillä korvisten omistaja oli ostanut ne lehden mukaan Tallinnasta, ja sinne ei ollu tuolloin menoa.
Valmistin innoissani korvikset itse (kaapit pursuaa vielä erilaisia nahkoja suutarikoulun jäljiltä). Korviksista tuli mun lempparit ja käytin niitä "aina". Harmikseni hukkasin toisen korviksen vähän aikaa sitten ja nyt syksyn trendien saavuttua nämä nahkakorvikset sopisi niin monen asun kanssa, että päätin valmistaa sellaiset uudestaan.

Korvikset voi tehdä oikeastaan mistä tahansa nahasta, mistä tahansa väristä, kunhan nahka on tarpeeksi vahvaa. Sen pitää pysyä ryhdissä, sillä se leikataan ohuiksi rinkuloiksi.
Vaihtoehtoisesti voi myös liimata ohuesta nahasta kaksi rinkulaa päällekkäin.
Hyvää askartelunahkaa saa esimerkiksi UFF:ilta tai kirpputoreilta. Osta halvalla vanha nahkalaukku tai nahkatakki, jonka malli ei miellytä ja pura nahka paloiksi askarteluun. Keinonahkaa löytyy myös mm. Eurokankaasta. Pieniä nahkatilkkuja voi kysellä myös suutareilta. Lisäksi käsityömessut ja jotkin askarteluliikkeet tarjoavat nahkapaloja askarteluun. Korumateriaaleja, kuten koukkuja ja lenkkejä saa mm. Sinellistä ja Sinooperista.



Ensimmäinen vaihe:
Tarvitset korvisten tekoon
* n. 10x15cm kokoisen nahkapalan
* kontaktiliimaa
* 2 kpl korviskoukkuja
* 2kpl pieniä korulenkkejä

* askartelupuukon + nahkaa leikkaavan terän
* leikkuualustan

Toinen vaihe:
Piirrä omaan makuusi sopivan kokoiset ympyrät nahalle. Tarvitset kolmea kokoa. 4x pieni, 4x keskikokoinen ja 2x iso.
Minä käytin ympyrän piirtämiseen apuna erilaisten pullojen ja tuubien korkkeja, mutta halutessaan voi käyttää vaikka harppia.
Leikkaa rinkulat nahasta askartelupuukolla. Näin saat tarkempaa jälkeä. Sakset jättävät nahkaan helposti teräviä leikkauskulmia ja ympyröistä tulee kulmikkaita.
Lisäksi tarvitset n. 20cm pitkän ja puoli senttiä leveän suikaleen, jolla rinkulat punotaan yhteen.

Kolmas vaihe:
Punonta. Ota ensiksi käteesi pieni ja keskikokoinen rinkula ja suikale. Laita rinkulat limittäin päällekkäin niin, että keskikokoinen rinkula on pienen alla. Pujota suikale pinestä rinkulasta yläpuolelta sisään ja jätä suikaleesta pieni häntä roikkumaan korun alareunaan. Tämän jälkeen pujota suikale keskikokoisen rinkulan ali ja taas takaisin pienen rinkulan yli.

Punonta vaihe 1.

Seuraavaksi ota mukaan iso rinkula ja aseta se keskikokoisen alle. Pujoita suikale keskikokoiseta rinkulasta sisään, ison rinkulan ali ja taas keskikokoisen päältä.

Punonta vaihe 2.

Toista sama homma toiseen suuntaan.

Punonta vaihe 3.

Käännä suikaleen päät kontaktiliimalla liimaten korun kääntöpuolelle. Kontaktiliima toimii parhaiten siten, että laittaa liimaa liimauksen molemmille puolille, antaa kuivua hetken ja painaa sitten yhteen. Pujota yläreunaan korulenkki ennen liimaamista. Kiinnitä lopuksi lenkkiin korviskoukku.

 Korvakorut voi viimeistellä ja siistiä esimerkiksi kenkärasvalla tai kenkälankilla.

Valmiit :)

 

 

Valmiit :)

In use!

Välillä voi saada inspiraation asusteesta koko asuun.

IHMETTELYÄ - Asiat voi sanoa niin monella tapaa..

..ja eilen tapasin hienoon sellaiseen.

Sosiaalisessa mediassahan on tärkeää se, mitä muut ajattelevat ja mitä omiin kuviin ja päivityksiin kommentoidaan. Sen takia tehdään päivityksiä, että halutaan jonkin näköisiä reaktioita ihmisiltä. Sehän on selvää. Toinen juttu on kuitenkin se, kuinka osataan ottaa vastaan se kaikki mitä mieltä nämä ihmiset sitten ovat. Onko kommentit haluttuja, vai yllätävätkö ne suoruudellaan tai negatiivisuudellaan? Sosiaalinen media voi pahimmillaan olla epävarmalle ihmiselle todella ahdistava ja ainoa oikean totuuden lähde. Valitettavasti.

Sanaton ja kasvoton viestintä ihmisten välillä, johtaa myös usein turhiin väärinkäsityksiin. Äänen paino, ilmeet ja eleet kun jäävät pois, ei lauseesta voi aina tunnistaa sen oikeaa luonnetta (ai onko mulle käynyt näin? ;D).
Välillä sitä kuvittelee, että "olipas julma kommentti", vaikka kyseessä onkin pieni vitsi. Sähköposti, naamakirja, tekstiviestit yms. saavat helposti aikaan ihmisissä turhia luuloja ja riitoja asioista, jotka vain on käsitetty väärin. Ja tavallisestihan tältä "julmalta kommentoijalta" ei kysytä suoraan, mitä hän tarkoitti, vaan asiaa spekuloidaan suurella kaveriporukalla, kunnes juttu paisuu naurettavaksi.

No juu, onhan somessa sitten ne hymiöt, mutta ehkä en edes yritä ymmärtää niiden kaikkien merkityksiä. Hymy on hymy ja thäts it!:)
Samoin kun LOL:it, LAB:t, FC:t ynnä muut sellaiset, en ymmärrä!

(Jos kiinnostuit uudenajan morsetuksesta niin täältä löytyy ainakin kattava lista koodeista:
http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/news-lyhenteet.html )
Itseasiassa aikas hauskoja :D LOFLOL
 En lupaa muistaa näitä ulkoa, mutta voisin tallentaa varmuuden vuoksi listan tuonne suosikkeihin..
Eksyin aiheesta...

Sosiaalinen media ei ole ainoa missä asiat esitetään tai ymmärretään väärin. Monesti syyllistytään siihen, että haetaan tukea omille kommenteille isossa porukassa, jolloin kritiikki tuntuu varmasti pahalta sen saajasta. Ei se voi kenestäkään olla mukava tilanne kuunnella negatiivista (rakentavaa) palautetta itsestä ison porukan edessä, ellei nyt sitten ole kysessä joku sovittu palautetuokio. Väkisinkin ihminen kääntyy puolustuskannalle, vaikka kritiikissä olisikin perää. Lisäksi asiat tupataan esittää hyökkäävään tai vittuilevaan sävyyn mukavan ja ystävällisen jutustelun sijaan.

No joka tapauksessa, välillä sitä yllättyy positiivisestikin tässä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja niin kävi eilen.
Hieman pohjustaakseni: minähän olen esiintyjä ja en pysty millään tavalla hallinnoimaan sitä, minkälaisia, tai sitä, kuka, minusta julkaisee kuvia esiintymistilanteista. Samba-asu, sambaaja ja sambaharrastus herättävät ihmisissä monenlaisia mielipiteitä. Välillä sitä näyttää paremmalta niissä kuvissa, välillä vähän huonommalta, mutta olen mielestäni aina kantanut harrastustani ja itseäni ylpeydellä. Siitä huolimatta, että välillä kuvat (ja kommnetit) ovat aika kaameita, koitan ottaa kritiikin hyvin vastaan.
Mielestäni Nätti Tyttö on itsevarma. EI itseriittoinen, pöyhkeä, itserakas tai itsekäs, vaan itsevarma. Hyvin itsensä tunteva ihminen pystyy myös ottamaan kritiikkiä paremmin vastaan ja määrittelemään fiksusti sen, kenen kommentit ovat asiallisia ja kenen ei.

Eilen siis eräs naamakirja ystäväni oli kommentoinut kuvaa minusta samba-asussani mielestäni hieman moniulotteisella kommentilla, jota jäin heti pohtimaan. Tämän ystävän kanssa kun emme ole kauheasti tekemisissä, ainoastaan harrastuksemme kautta. Kommentoin sitten myös kuvaa pilke silmäkulmassa, että mitä hän mahtaa tarkoittaa. Ei kulunut kauaa aikaa, kun ystävä laittaa minulle yksityisviestiä ja kommentoi kuvassa ollutta pukuani. Hän ei ollut täysin pitänyt siitä ja halusi tuoda mielipiteensä esille. Ensin olin hieman hämmentynyt, mutta oikeastaa hyvin kiitollinen, että hän lähestyy minua näin, kaksinkesken, eikä jatka kommentointia kuvaan, josta muutkin pääsisivät keskustelun lukemaan.
Keskustelu alkoi rullata välillämme hyvin jouhevasti ja tuttavallisesti ja hymiöitä sateli. En ollut ollenkaan loukkaantunut hänen kommenteistaan, vaan otin ne ilolla vastaan ja lupasin pohtia parannusehdotuksia pukuni suhteen. Hän oli myös sitä mieltä että puvussa on oltava hyvä olla ja se tulee kantaa ylpeydellä. Tähän vastasin että olen samaa mieltä ja että minulla ei ole koskaan ollut puvuissani epämukava olo (paitsi sillon kun ovat hajonneet) Lopuksi toivoteltiin hyvät viikonloput. Mulle tuli todella hyvä mieli ja ajattelin, että miksi emme kaikki uskalla toimia samoin. Asiat voi todellakin esittää niin monella tapaa. Ja saimpa kipinän kunnostaa ja tuunata pukuani.

Hiukkasen lisää malttia ja ajatusta ja vaikka se vanha kunnon kymmeneen laskeminen ennen kuin möläyttää päänsä tyhjäksi niin eiköhän täällä ole monta iloisempaa minää:) (Ohje siis myös minulle)

Kiitokset ystävälle, joka oli tämänpäiväisen blogitekstini innoittaja. Kunnioitettavaa toimintaa!

HAASTE - Siivoa!

Syksy on saapunut ja nyt ei ole enää hieno ilma tekosyynä suursiivouksen välttelyyn. Minä aloitin suursiivouksen askartelukaapistani ja lukuisista askartelupussukoista, joita pyörii ympäri kämppää.

Jos siis tunnistat itsesi jollakin tavalla seuraavasta kuvasta, haastan sinut tekemään samoin. Minimoi tilankäyttö ja luo järjestelmällinen ympäristö askartelulle. Ehkä ne aina hukassa olevat pihdit, sakset tms. löytyvät tällöin myös helpommin.

Kymmenen muovi- ja paperikassillista, sekä kaksi kenkälaatikollista kankaita järjestetty yhteen sängynaluslaatikkoon! Josko hetken pysyisivät siellä:)

Siivoamaan siitä!

KOKEILUA - Sienijuttuja

Syksy. Se on syksy ny. Ja syksyn myötä myös sienikausi.
Sain tuossa muutama viikko sitten idean lähteä sienimetsälle. Lähinnä idea lähti siitä, että mummuni on aina syksyisin käynyt sienestämässä ja tehnyt itse kaikkia sieniherkkuja. Nyt mummu on kuitenkin sellaisessa kunnossa, että ei itse sienestämään pääse. Halusin siis lähteä keräämään mummulle aineet sienisalaattiin ja itselleni kokkailuun.

Minähän en ole sienimetsällä oikeastaan koskaan käynyt, jos nyt ei lasketa päiväkodin metsäretkiä. Olen kyllä ollut ihan haka biologiassa yläasteella ja ainakin periaatteessa tunnistanut silloin "kaikki" sienet.
Lähdin sitten Kangasalla pyörähtään mettikössä todella kuumana ja aurinkoisena sunnuntaina. Valmistauduin sienireissuun hupullisella takilla, hirvikärpästen pelossa, sekä mummulta saadulla sienikirjalla ja googlemaps:illä.
 Luulin olleeni sienireissussa usean tunnin kun minulle ilmoitettiin että vastahan sä sinne metsään menit. Metsässä oli oikeastaan aika mukavaa ja huomasin todellakin sen, että yksin se aika tuntui todella pitkältä, vaikka ajatus kyllä lensi ja oli mukavaa pohdiskella asioita omassa rauhassa.
Mitä sieniin tulee, niin saaliini oli melko onneton, oikeastaan mitätön. Löysin yhden kanttarellin ja jotain "tatinnäkösiä" sieniä, joita sitten yritin sienikirjasta etsiä. Edelleenkään en tiedä mitä sieniä olin kerännyt, mutta sinne jäivät luonnon helmaan. Muistakaa sienestämässä motto "kerää vain varmoja"!:)

Uusi haaste ensimmäisen sienireissun jälkeen: Opettele sienet paremmin!

Reissu numero kaksi tehtiinkin sitten kaveriporukalla Tampereen Kaukajärven metsikössä. Syytän huonosta reittivalinnasta erästä rakasta ystävääni. Rinne, jota aluksi kiipesimme päästäksemme "apajille", oli "hieman" vaikeakulkuinen. Hyvä reisitreeni tosin.
Kun sitten pääsimme helpommin kuljettavaan maastoon menetin totaalisesti hermoni keltaisten lehtien luomaan kanttarelli-illuusioon. Aina kun luulin löytäneeni kanttarellikeitaan, osottautui se kasaksi keltaisia maahan pudonneita lehtiä.
Jokaisen löydetyn sienen kohdalla selattiin sienikirjaa useita minuutteja ja kaikella kunnioituksella ystäväni olivat yhtä huonoja sienestäjiä kuin minä. Harmi. Odotin heiltä enemmän. ;D
Taisipa siinä joku poimia myrkylliseksi valmuskaksi epäillyn sienen, mutta ei mainita kuka.
Summa summaarum: sieniä ei tullu, mutta hauskaa oli.

Haaste toisen sinireissun jälkeen: Etsi sienet ja siniapajat tunteva tyyppi ja lyöttäydy hänen seuraansa seuraavalle sienireissulle!

Kolmatta reissua en ole päässyt vielä tekemään, mutta kiitän kyllä jotain korkeampaa ihanista ystävistä joita minulla on. Sain viime viikolla viestin ystävältäni, joka oli poiminut milettömän määrän upeita herkkutatteja, että haluaisinko mahdollisesti osan saaliista. Ai halusinko!!!
Tuhannet kiitokset tälle ihanalle ystävälle!
 Sitten pääsinkin valmistukseen.
Sienethän kannattaa (lue: pitää) ryöpätä ja/tai paistaa heti samana päivänä sienien poimimisesta. Riippuen siitä mistä sienistä on kyse. Tässä ainakin hyvä artikkeli sienien käsittelystä:
http://puutarha.net/artikkelit/8309/metsasienien_kasittely.htm

Minä sain herkkutatit jo valmiiksi paistettuina, joten työstin ne sellaisenaan.

Suolasienet ovat olleet äitini herkkua niin kauan kuin muistan. Minulla on selkeä mielikuva suolasienirasiasta, jollaisia äitini osti supermarketeista, sillon vielä kun asuin kotona.

Valitsin kaapista kauniita käytettyjä lasipurkkeja ja liotin niitä useamman tovin kuumassa tiskiaine vedessä. Silti etikettien irrottaminen oli työlästä ja jouduin lopuksi tyytymään asetoniin. Hyviä etiketinpesuvinkkejä otetaan vastaan.

Suolasienet 
Tarvitset:
Muovi- tai lasipurkkeja
Merisuolaa
Suolasäilöntään kelpaavia sieniä (tässä herkkutatteja)

Lado sienet ja merisuola vuorotellen purkkiin. Painele kerrokset tiiviisti. Aloita ja lopeta suolalla.
Varmista seuraavana päivänä, että sienet ovat kerryttäneet purkkiin suolanestettä niin paljon, että ovat kokonaan "pinnan alla". Muuten sienet homehtuvat. Tarvittaessa lisää purkkiin suolavettä.

VINKKI! Työpiste kannattaa kokatessa pitää aina siistinä. Tämä ei ole sitä, älä siis ota mallia tästä:

Kun otat sienet käyttöön, voit huuhtaista niitä hieman lävikön läpi kylmällä vedellä huuhtoaksesi suurimmat suolat pois.
Suolasienet ovat taivaallisia sellaisenaan esim. hapankorpun tai näkkileivän päällä.

Kannatan itsetehtyjä lahjoja ja suolasienet sopivat milestäni kauniissa purkissa tuliaisiksi tai vaikka joululahjoiksi.
Minun versio (tällaisen äiti sai):

Mummulle tein vielä sienisalaatin, jonka ohje tulee tässä:

Mummun sienisalaatti

Tarvitset:
Muovirasian
Sieniä maun mukaan (tässä herkkutatteja)
Sipulia
Kermaa
Mausteita (pippuri, suola, timjami)

Pilko sienet ja sipulit pieneiksi kuutioiksi. Hyvä suhde on 50/50, puolet sieniä, puolet sipulia. Mausta. Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon. Valmista nautittavaksi sellaisenaan.

Enjoy babes!